sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Korkkarikävelyä ja tangon askeleita


Mitä kyläkesätapahtuma on parhaimmillaan? Se on yhdessäoloa, tuttujen tapaamista, kesävieraisiin tutustumista, herkullista muikkukeittoa, paikallisia tuotteita, hauskaa ohjelmaa, lasten iloa ja naurua, arpaonnen odotusta ja yllätysvieraita!

Vaaran kyläläiset ja Hiukkajoen kylätoimikunta löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät perinteisen Vaaran Kylätalon rantakalaillan mausteeksi muutakin kuin suuhun pantavaa. Ohjelmatarjonta oli runsas paikallisten tekijöiden tuodessa osaamista esiin. Kylän asukas Saimi Hoyer juonsi illan ohjelman, esitteli tekijät ja opasti korkokenkäkävelyn saloihin.


Lämmittelybändi "Hangasniemen sinfoniaorkesteri" esittää

Muikkukeiton valmistumista odotellessa paikallistuotteet tekivät kauppansa. Myytävänä oli muun muassa vihanneksia, juureksia, juustoja, mansikoita, mehuja, jalostettuja lihatuotteita ja käsitöitä. Perinnerakentamisen käsinveistotaitaja Vesa Sairanen esitti hirren veistoa ja tarinoi. Nälkää vielä lisättiin zumbaamalla, jonka jälkeen keitto maistuikin.





Sitten se odotettu korkkarikoulu. Saimi Hoyer totesi ensi alkuun, että maaseudun naiset osaavat kävellä korkkareilla jo luonnostaan koska jalkoja on nosteltava pihapiiriteillä ja metsäpoluilla samoiltaessa. Oppia harjoiteltaessa, reippaus askellukseen ja katse eteenpäin luotuna, kävely alkoi luonnistua kenkäpareilta kuin itsestään. Loppujen lopuksi, oli ne kengät minkä korkoiset ja asuste minkä mallinen tahansa, ”karisma ja hymy” naisen tekevät, Saimi lopuksi lohdutteli.


 
Illan yllätysvieras saapui sopivasti ruuan painikkeeksi paikalle. Naapurikunnan asukas Pave Maijanen ajaa karautettiin punaisella avoautolla pihaan. Muusikko otti estradin haltuun ja lauloi pophelmiä yleisön sydämiin. Lähtisitkö, Pidä huolta, Jano, Elämän nälkä ovat tunnettua Paven lyriikkaa.



Lasten parkissa oli vipinää ja pikkuisia juoksenteli isolla pihamaalla enemmän kuin koskaan. Tämä lupaa hyvää kylän tulevaisuudelle!

Illan pimetessä opastettiin vielä tangon saloihin. Tosin lavalle uskaltautui vain kaksi rohkeaa pariskuntaa, mutta uskon että oppia jäi monen muunkin mieleen…





Nähtävää Punkaharjun seudulla:

Suomen Metsämuseo Lusto tarjoaa mielenkiintoisen kattauksen metsän historiaa ja nykypäivää sekä tutustuttaa myyttiseen metsän kuninkaaseemme karhuun: www.lusto.fi 

Pysäyttävät puiset vaivaisukot Kerimäen vanhassa puukirkossa 31.8. saakka: www.vaivaisukot.fi

Kappale kauneinta Suomea: seitsemän kilometrin pituinen harjumaisema jaksaa ihastuttaa. www.punkaharju.fi

Punkaharjun Valtionhotelli rakennettiin alkujaan vuonna 1845 metsänvartijan asunnoksi Venäjän keisarin Nikolai I:n toimesta. Vuosien varrella useaan otteeseen laajennettu rakennus on edelleen matkailukäytössä ja on Suomen vanhin toimiva majoitushotelli. Keisarinnan Huvilana tunnettu rakennus sijaitsee hotellin vieressä. www.punkaharjunvaltionhotelli.fi

Putikon kylämaisema ja aseman seutu tarjoaa kiinnostavan katsauksen vanhaan suomalaiseen puuarkkitehtuuriin. Kylässä on monta erikoista ja hienoa esimerkkiä itäsuomalaisista puurakennuksista. Aseman seudulta löytyy keramiikkapaja www.saviseppa.com/home ja vähän matkan päässä voi tutustua Putikon Hovin miellyttävään kartanomiljööseen: http://putikonhovi.fi/etusivu.html

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Päivä Bengtskärissä - pyöreän majakkatornin huipulle johtaa 252 betoniaskelmaa



  
”Bengtskär on kaikkien majakoiden äiti, isoäiti ja kummitäti! Majakassa on hyvä, perinteinen saaristolaiskeittiö ja ihana isäntäpariskunta sekä viehättävä henkilökunta. Kannattaa yöpyä! Jos käyt elämässäsi yhdellä majakalla - niin käy Bengtskärissä!” - Katriina Bildjushkin



Ulkona merellä, noin reilun tunnin ajomatkan päässä Hangosta, sijaitsee pieni kivinen saari ja saarella on Bengtskärin majakka, joka on Pohjoismaiden suurin merimajakka.



Majakkasaarella vierailu on kuin tekisi pienen pyhiinvaellusmatkan. Yksinäinen saari lumoaa karuudellaan, vaikuttavuudellaan ja historiallaan. Korkea rakennus seisoo keskellä puutonta, noin kahden hehtaarin kokoista kallioista saarta.



Ilman kiireen tuntua kävijä voi vaeltaa ympäri kalliomuodostelmia, ihailla merinäköalaa sadoista eri kulmista, katsella meren liikettä uppoutuen tunnelmaan suojaisessa kallion kolossa.

Miljoonien vuosien aikana meri on pyöristänyt saaren kalliot sileiksi – ja myös maattomaksi. Siellä täällä on pieniä lammikoita ja koloja, jotka toimivat oivina lintujen pesäpaikkoina.





Majakka on rakennettu vuonna 1906 ja parhaimmillaan saarella on asunut viisi perhettä. Tällä hetkellä majakassa toimii museo, kahvila ja kuutta vierashuonetta vuokrataan yön yli yöpyjille.



Bengtskärin elinvoimaisena pitämisen perusedellytys on sen jatkuva käyttö. Vaativissa luonnonolosuhteissa sijaitsevan majakan säilyttämisen puolesta Turun Yliopistosäätiö tekee hyvää työtä ja kartuttaa rahastoa, jolla turvataan majakan korjaustarpeet sekä tietenkin meidän mahdollisuus vierailla saarella.

Majakka on avoinna yleisölle päivittäin kesäkuusta syyskuulle.
Lue lisää majakan historiasta: www.bengtskar.fi



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Sodankylä huikaisi jälleen!



Elokuva saa sen aikaan – Sodankylän ihmeen! Keskiyön auringon elokuvajuhla pyörii kellon ympäri täysille saleille ja teltallisille Pohjolan kesäkuussa. Kyläkuva vilkastuu heti lippukassojen avauduttua ja tuttuja tapaa siellä ja täällä. Ennakkosuosikit myydään loppuun pikaisesti mutta onneksi lippuja oli aina jaossa myös esityspäivinä. Tänä vuonna viiden päivän aikana elokuvia näki ennätykselliset 27 000 kävijää, joka on kolminkertainen määrä väkeä Sodankylän asukaslukuun verrattuna. Huikeaa!

 
Peter von Baghin isännöimmän juhlan tunnelma on rento: ohjaajavieraat kylän raitilla, yötön yö, maaseutumaisema, läpi yön jatkuva ohjelma. Pirteimmät siirtyvätkin festariklubilta suoraan aamuneljältä alkavaan leffanäytökseen, josta voi jatkaa rantalaiturille, josta onkin kätevä kävellä takaisin Kitisenrannan koululle kuuntelemaan aamukeskustelua.

Marco Bellocchio, Claire Denis, Cristian Mungiu, Jan Troell, Philip Kaufman, Anssi Mänttäri, Mika Ronkainen, Mika Taanila, Simo Halinen ja Pekka Lehto. Siinäpä ohjaajakaartia: on kuunteltavaa ja katseltavaa…


Festivaalin pisimmät jonot aiheutti Pekka Lehdon ohjaama Kalervo Palsa ja kuriton käsi. Kittiläläisen taidemaalarilegendan elämästä kertova elokuva oli vahvasti aiheensa näköinen: hämmentävä, kuvallisesti rikas, pirstaleinen ja leikkimielinen. Ei millään lailla ”perinteinen taiteilijan muotokuva” vaan hulluuden keskelle heittävä railakas rosoisuudessaan kunniaa aiheelleen tekevä elokuva.

Saparopidikkeet eivät tarvitse olla tylsät!
Kengätkin saa kyytiä telttajonossa...


Isoteltta, isokangas.



Risto Puurusen ja Juho Pöystin suunnitteleman Kinobox Obscuran seinälle heijastettiin elokuvajuhlien yleisöä kahden valkokankaan ja vesialtaan kautta.
Obscura ulkopuolelta.

Lasten leffateltta oli koristeltu ruusukankailla.
Aikuisenkin mieli tekisi...

Tyylikäs ja herttainen Claire Denis saapui kuin saapuikin pikavisiitille muutamaksi tunniksi avaamaan elokuviensa tekoa. Pidin erityisesti hänen Afrikan siirtomaissa kuvatuista osin omaelämänkerrallisista elokuvista. Deniksen vapaasti soljuva ohjaus vie hienosti tarinoita eteenpäin ja persoonallinen leikkaus rytmitti taitavasti elokuvia. Yksi festivaalin suosikkini oli 35 Shots of Rum.


Romanialainen Christian Mungiu otti yleisön haltuun aamukeskustelussa. Hänen taukoamaton puheensa polveili muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta sosialistisessa kansantasavallassa sellaisella verbaalisuudella joka sai yleisön naurupurskahduksiin tuon tuostakin. Mungiu tuli tunnetuksi ”kertaheitolla” voitettuaan Cannesissa Kultaisen palmun vuonna 2007 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvalla.


Krista Kosonen kertoo kokemuksistaan Kaikella rakkaudella -elokuvasta.

Kitisenjoen tormää ja vanhan kirkon reunaa.
Vanhan kirkon punertava seinälauta vuonna 2013.



Vanhan kirkon harmaa seinälauta vuonna 2012.

Lepotauko joentörmällä.

Sadasta näytöksestä saattoi valita tai oikeasti tuli valinnan vaikeus. Sodankylän elokuvafestivaalia kuvaa hyvin PvB:n sanojen siteeraus ” astumme nyt elokuvan paratiisiin”, " Sodankylässä elokuva on projektorin valoa, vuoropuheluun osallistuvat pohjoisen luonto ja pohjoisen valo". Se on totta ja se täytyy jokaisen itse kokea.

Niin, ja se aurinkokaan ei edes laske!

Lisää Sodankylän elokuvafestivaalista voi lukea: http://www.msfilmfestival.fi